Instagram Travel Thursday: RAKKAIMMAT INSTAGRAM-KUVANI

Loman ensimmäisellä viikolla on ihanasti ehtinyt naputella omaan tahtiin rästihommia ja puuhailla muita omia projekteja, mille ei syystä tai toisesta ole arjessa löytynyt aikaa. Olen kuunnellut kasapäin (tuntikaupalla) podcasteja, lueskellut blogeja ja kerännyt inspiraatiota. Toissapäivänä törmäsin yhteen Instagram Travel Thursday -tempauksen postauksista ja innostuin ideasta oitis. Täydellinen ajoitus, sillä #IGTT:tä vietetään aina kuukauden ensimmäisena torstaina, joka tässä tapauksessa koitti heti parin päivän sisällä. Ideana on siis palata hetkeksi vanhojen Instagram-kuvien pariin muistelemaan, jakamaan ja kertomaan niihin liittyviä matkailutarinoita inspiraation levittämiseksi. Heinäkuun aiheena on tosiaan Rakkaimmat Instagram-kuvani, joka sytytti heti!

Sattuipa kyseiselle päivälle myös Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4th of July eli triplahyvä syy palata hetkeksi matkamuistojen pariin! Jos blogin lukijoiden joukkoon on eksynyt tässä vaiheessa muitakin kuin kavereita ja rakkaat vanhempani, niin selvityksenä siis, että olen ollut aikanaan vaihto-oppilaana Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa ja 4th of Julylla on sitä kautta merkitys elämässäni.  

Ensimmäinen kuva on paitsi melko maaginen maisemakuva, on sillä myös vahva henkilökohtainen merkitys. Kyseinen otos on napattu koulumatkaltani Tri-Citiesissä, jonka jenkkiasteikolla erittäin harvinaisena herkkuna pääsin kävelemään lähes poikkeuksetta läpi vuoden. Rakastin päivittäisiä kävelymatkojani koululle ja takaisin - omaa hetkeäni, ympäristön aistimista ja ihmisbongausta. Kuvassa silloinen kotikyläni heräilee marraskuisen kirpeään aamuun ja vangitsee mielestäni erityisen kauniisti alueen karun kauneuden. Stereotyyppinen oletus Washingtonista (joka myös itselläni sinne lähtiessäni oli) tuo mieleen ensimmäisenä ikuiset sateet ja vehreyden, eikä vahingossakaan arvaisi, että osavaltion sisemmät osat ja eteläraja ovat itseasiassa aavikkoa eli sadepäivät olivat hyvin harvassa, punainen hiekka pöllysi sisälle asti ja tumbleweedit (=suomeksi arokierijä?!) rullasivat tuulessa pitkin kylän harvoja katuja. Myös kuvatekstinä käyttämäni lainaus oli likimain mottoni vaihtovuoden ajan ja itseasiassa on edelleen yksi suosikeistani. 

Muistan aina mainita (kuten edellisessäkin postauksessa), että jenkkien länsirannikon ja ympäri Eurooppaa kahlaamisen jälkeen Helsinki on silti yhä vahvemmin suosikkikaupunkieni top3 joukossa, vaikka mitä yrittäisi, ja sinne palaaminen tuntuu aina hyvältä. Olen yrittänyt viimevuosina ottaa ainakin kerran kesässä päivän, jolloin tutkin Helsinkiä myös ulkopuolisin silmin ja käyn ihan turrena läpi uusia ja vanhoja kohteita. Nyt kaupunkiin on saanut taas uuden näkökulman, kun ollaan seikkailtu siellä Marvinin kanssa. Helsinki saa ehdottomasti pisteet myös hyvästä julkisuuskuvastaan ja kattavista ja selkeistä matkailusivustoistaan, joita voi kyllä ylpeänä esitellä. 

Muistan, että kuvassa olin aivan sekaisin innostuksesta, väsymyksestä, hämmennyksestä ja jännityksestä. Olin saanut sijoitustietoni maanantaisena aamupäivänä ja tiistaina ajettiinkin jo kohti kenttää auringon noustessa.  Kuvan kohdalla oli menty kaksi yötä aika olemattomilla unilla ja kaikki tuntui hieman sumuiselta, mutta niin erityiseltä ja tajuttoman kauniilta. New York ja se olo olivat niin epätodellisen hienoja, vaikkei NYC varsinaisesti ollut koskaan ollut erityinen spesiaaliunelmani. Vähän itseasiassa melkein itkettikin - vatsan kohdassa muljahtelevasta jännityksestä ja unettomuuden aiheuttamasta turtuneisuudesta - mutta olin niin huumaatuneen onnellinen kaikesta, ettei omissa fiiliksiä ehtinyt liikaa analysoimaan. Voi kun tätä innostusta olisi voinut purkittaa jotenkin?!

Kuva viime kesän Pohjois-Italian kierrokselta tuo mieleen vain hyviä fiiliksiä. Reissu oli paitsi äidin pitkään suunniteltu synttärimatka, myös eräänlainen palkinto itselleni lukion loppuun saattamisesta. Kliseistä sanoa, mutta tuolla reissulla, näissä maisemissa, sain jotenkin takaisin rankan kevään alle puristuneen inspiraationi ja itsevarmuuteni ja tuntui, että tiesin taas miten jatkaa yhden vaiheen päätyttyä. Pohjois-Italian järville tai Milanoon suuntaavan kannattaa ehdottomasti harkita yhdeksi kohteeksi tai tukikohdaksi Bergamoa, joka sijoittuu edellä mainittujen puoliväliin. Perheen kesken vertasimme, että jos Milano on "Helsinki", niin tämä on sitten se "Porvoo". Rento sekoitus paikallista, kompaktin kokoisen yliopistokaupungin elämää, upea historiallinen vanhakaupunki, hyvät yhteydet (autolla, bussilla tai junalla) ja luonnollisesti edullisempaa kuin Milanossa. Oltiin Bergamossa muistaakseni 5 päivää ja tehtiin sieltä sitten päiväretkiä, kuten junalla visiitti Milanoon ja vuokra-autolla San Pellegrinon kylpylään (hinta kohdallaan 😍).  

Tämä on kuva, jota näytän aina, kun ihmiset kysyvät, että millaista siellä Saksassa oikein on ja no mihin siellä nyt sitten oikein menisi. Tätä siis tapahtuu usein (positiviinen asia), mutta se aluksi yllätti, miten vähän me suomalaiset tiedämme Saksasta. Tuntuu olevan todennäköisempää tavata Suomessa käynyt saksalainen kuin Saksassa käynyt suomalainen ja tähän joukkoon kuuluin minäkin vielä vuosi sitten. Nyt kun Saksaa on päässyt reissaamaan tänä vuonna oikein urakalla edestakaisin, olen häkeltynyt niin monesti sen hienoudesta ja moninaisuudesta! No, rakkaan tästä kuvasta tekee tietysti myös sen henkilökohtainen merkitys, sillä tämä on yksi paikoista, jonne minut vietiin ensimmäisellä Saksan reissullani ❤️ Pitäisi varmaan tehdä jatkopostauksia Saksa-vinkeistä, vai miten on?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda

instagram-travel-thursday-FIN.jpg

3 X FIKSUMPAA RAVINTOA LENTOMATKOILLA

Näillä kilometreillä voi jo varmasti kutsua itseään fiksumpien lentomatkaeväiden kokemusasiantuntijaksi. Fiksummalla tarkoitan tässä tilanteessa niitä (epämuodikkaita) vähän parempia valintoja, joita paljon lentomatkustava voi tehdä syödäkseen ja juodakseen omien kriteerieni mukaan fiksummin eli hieman terveellisemmin, hieman edullisemmin ja hieman ekologisemmin. Lentokenttien ruoka ja juomat ovat tunnettuja suolaisesta hinnastaan ja lentokoneiden ruoka puolestaan mauttomuudesta, eikä senkään hinta-laatu-suhdetta ei voi pahemmin ihastella. Paljon ja pienehköllä budjetilla matkustaessa on oppinut helpot rutiinit, joilla välttää pahimmat sudenkuopat niin koti Suomessa kuin ulkomailla.

blogi1.JPG

1) PERUSTARPEET KOTOA TAI LÄHIMARKETISTA MUKAAN 🥜

Tällä kikalla täyttyvät parhaassa tapauksessa kaikki kriteerit: helpotat ruokaympyrän toteuttamista ja säästyy todennäköisesti pitkä penni sekä useita turhia pakkausmateriaaleja! Pakkaan aina kotoa mukaan lyhyemmillekin reissuille - siis muillekin kuin lentomatkoille - helppoja välipaloja tai lisukkeita. Monille tulee tästä helposti karu mielikuva fitnessnipottajan grammapurkeista, mutta nyt ei haeta sitä, eikä muutakaan totaalikieltäytymistä. Jos edes yhden aterian tai osan siitä voi kaivaa laukusta valmisteltuna, se paitsi helpottaa elämää myös auttaa pysymään budjetissa. Itse suosin lentomatkoilla erilaisia proteiini- ja välipalapatukoita, riisikakkuja ja eväsleipiä, hedelmiä ja vihanneksia sekä pähkinöitä.

Perustarpeista (varsinkin terveellisistä sellaisista) saa turvatarkastuksen porttien jälkeen yleensä pulittaa vähintään tuplahinnan, eivätkä ne kassissa paljoa paina (kassia sitä paitsi yleensä kuljettaa käsimatkatavaralaukun pyörien päällä). Myös ulkomailla paikallisista marketeista saa helposti kerättyä säilyviä perustarpeita paluumatkaa varten. Jos malttaa muutaman minuutin valmistella, se palkitsee kyllä. Hedelmiä ja vihanneksia, kuten (neutraalin tuoksuisia) porkkanoita, kurkkua, päärynää ja omenaa voi hyvin pestä ja pilkkoa jo valmiiksi syötävän kokoisiin paloihin, joita on sitten siisti ja nopea popsia. Riisikakut, patukat ja kovat, kuorelliset hedelmät kuten omenat säilyvät parhaassa tapauksessa kotoa jopa paluumatkalle asti tai ainakin hätävaraksi, joka voi napata vaikkapa sitten perillä ruokapaikkaa sokaisevassa nälässä metsästäessä.

Joskus voi käydä myös niinkin köpelösti, että jos ruoan ostamista panttaa lentokoneen tarjoilukärryyn asti, voivat halajamasi tuotteet olla hävinnet jo muutamalle ensimmäiselle penkkiriville. Kurnivan nälän taltuttaminen suklaapatukalla ei yleensä tuota parasta oloa... 

Perustarpeisiin voisi luokitella myös (kertakäyttöiset) aterimet, sillä itselläni on tapana säästää esimerkiksi rahkojen tai salaattien mukana tulevat lusikat laukkuun myöhempää tarvetta varten, jos syömähetkellä tarjolla on myös tavallisia aterimia. Tällainen nuukailu on eräänkin kerran helpottanut elämää huomattavasti, kun on voinut napata mukaan minkä tahansa evään (myös ilman hurjia muovikerroksia) tietäen, että sen saa myös syötyä 😎 Naisen laukustahan löytyy tunnetusti mitä vaan 😉

2) OSTA RUOKAA HARKITEN 🍲

Jatkoa seuraavaan osaan: Mikäli laukustasi löytyy välipalaan jo pähkinöitä, riisikakkuja ja omena, täydentää siitä helposti rahkan tai jogurtin ostamalla helpon ja nopean välipalan lentoa odotellessa. Tämä esimerkkiateria tulee nautiskeltua miltei joka reissulla. Kukaan ei takuulla jaksa koko reissua tai pitkää lentoa vetää proteiinipatukoiden voimin, joten lisää monipuolisuutta voi hakea sitten sieltä turvatarkastuksen toiselta puolen. Kylmätuotteet haetaan luonnollisesti hyllystä vasta juuri ennen ruokailua ja proteiinipatukat säästyvät lennolle tai niihin hetkiin, kun muuta ei ole käsillä. Ykköskohdassa prepatuilla kasviksilla tai hedelmillä voi helposti täydentää myös vihanneksia tai väriä kolmioleivän tai valmissämpylän kylkeen, sillä niissä "puolta kiloa päivässä" edustaa yleensä vain pari kurkkusiivua. Minisalaatit ja hedelmäkuutiot kun helposti nostavat aterian hintaa jopa puolella.

Tarjontaan kannattaa tutustua mahdollisesti jo etukäteen, sillä se helpottaa suunnittelua ja aikatauluttamista. Huomion arvoista on myös se, että esimerkiksi Helsinki-Vantaalla on useita elintarvikekioskeja, jotka näyttävät ulkoapäin melko samalta, mutta valikoimissa ja jopa hinnoissa on isoja eroja. Joskus voi myös olla fiksu veto ostaa tai tilata lennolle lämmin ruoka sen sijaan, että nakertaisi kevyttä välipalaa toisensa perään ja maksaisi niistä parhaassa tapauksessa tuplahinnan täyttävämpään ja ruokaisampaan ateriaan nähden. 

3) OMA JUOMAPULLO AINA MUKAAN 🍼

Suomalaisilla lentokentillä pulloveden ostaminen on turhaa tuhlausta kaikista näkökulmista (suomalainen hanavesi on monien testien mukaan pullovettä puhtaampaa, halvempaa ja huomattavasti ekologisempaa). Itselläni on mukana aina helposti täytettävä juomapullo, jonka tyhjennän (juon tyhjäksi) aina ennen turvatarkastusta ja täytän sitten uudelleen kansainvälisellä puolella. Helsinki-Vantaalla on ainakin T2 yläkerran vessoissa ihan erikseen vesipullontäyttöön tarkoitettu korkeampi hana. Sitä käyttämällä säästää helposti kympin, varsinkin jos suunnittelee juovansa matkalla enemmän kuin yhden 0,5l pullon vettä, kentälläoloa kertyy paljon tai kaiken huipuksi matkustaa kotimaassa. Huonon olon välttämiseksi vettä kannattaa varata myös ensihetkiin kohteessa, sillä sitä harvoin pääsee ostamaan välittömästi koneesta purkauduttua eikä koneessakaan juotavaa ole turistiluokassa tarjolla non-stopina. Vedenjuomisen tärkeyden matkustaessa olen joutunut oppimaan nyt uudelleen kantapään kautta, kun hoksasin sen selkeän yhteyden vireystilaan ja palautumiseen...

Hanaveden laadusta ulkomailla ei aina voi mennä takuuseen, joten kohdemaan suositukset kannattaa tsekata etukäteen netistä. Kuitenkin esimerkiksi Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopasta todennäköisimmin Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä pitäisi veden laadun olla kohdallaan (toki vesiverkoston kunto riippuu myös kaupungin infrastuktuurin tasosta). Sen sijaan Itä-Euroopan, Aasiassa tai Etelä-Amerikan maissa ei ole missään nimessä suositeltavaa kokeilla onneaan. Jos tietää vatsan olevan herkkä, kannattaa toki pelata varman päälle. Joskus myös maku voi tuntua liian oudolta, eikä sen takia kannata pihistää vedenjuonnissa, vaan ostaa sitten suosiolla hyvää vettä. 

Jos paikanpäällä on syytä juoda pullovettä, on isosta kanisterista helppo sitten annostella vesi siihen mukanasi tuomaan juomapuolloon (esimerkiksi päiväretkille), sillä ekologisesta ja usein myös taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ostat tietysti sen isomman kanisterin tuhansien pikkupullojen tai kertakäyttömukien sijaan. Paluumatkalla pakkaat sitten vaikka sukkia sinne, jos vakava tilanpuute uhkaa. 

Onko jollain vielä muita näppäriä vinkkejä tai inspiraatiota fiksumpiin matkaeväisiin? 🍴🍎