3 X FIKSUMPAA RAVINTOA LENTOMATKOILLA

Näillä kilometreillä voi jo varmasti kutsua itseään fiksumpien lentomatkaeväiden kokemusasiantuntijaksi. Fiksummalla tarkoitan tässä tilanteessa niitä (epämuodikkaita) vähän parempia valintoja, joita paljon lentomatkustava voi tehdä syödäkseen ja juodakseen omien kriteerieni mukaan fiksummin eli hieman terveellisemmin, hieman edullisemmin ja hieman ekologisemmin. Lentokenttien ruoka ja juomat ovat tunnettuja suolaisesta hinnastaan ja lentokoneiden ruoka puolestaan mauttomuudesta, eikä senkään hinta-laatu-suhdetta ei voi pahemmin ihastella. Paljon ja pienehköllä budjetilla matkustaessa on oppinut helpot rutiinit, joilla välttää pahimmat sudenkuopat niin koti Suomessa kuin ulkomailla.

blogi1.JPG

1) PERUSTARPEET KOTOA TAI LÄHIMARKETISTA MUKAAN 🥜

Tällä kikalla täyttyvät parhaassa tapauksessa kaikki kriteerit: helpotat ruokaympyrän toteuttamista ja säästyy todennäköisesti pitkä penni sekä useita turhia pakkausmateriaaleja! Pakkaan aina kotoa mukaan lyhyemmillekin reissuille - siis muillekin kuin lentomatkoille - helppoja välipaloja tai lisukkeita. Monille tulee tästä helposti karu mielikuva fitnessnipottajan grammapurkeista, mutta nyt ei haeta sitä, eikä muutakaan totaalikieltäytymistä. Jos edes yhden aterian tai osan siitä voi kaivaa laukusta valmisteltuna, se paitsi helpottaa elämää myös auttaa pysymään budjetissa. Itse suosin lentomatkoilla erilaisia proteiini- ja välipalapatukoita, riisikakkuja ja eväsleipiä, hedelmiä ja vihanneksia sekä pähkinöitä.

Perustarpeista (varsinkin terveellisistä sellaisista) saa turvatarkastuksen porttien jälkeen yleensä pulittaa vähintään tuplahinnan, eivätkä ne kassissa paljoa paina (kassia sitä paitsi yleensä kuljettaa käsimatkatavaralaukun pyörien päällä). Myös ulkomailla paikallisista marketeista saa helposti kerättyä säilyviä perustarpeita paluumatkaa varten. Jos malttaa muutaman minuutin valmistella, se palkitsee kyllä. Hedelmiä ja vihanneksia, kuten (neutraalin tuoksuisia) porkkanoita, kurkkua, päärynää ja omenaa voi hyvin pestä ja pilkkoa jo valmiiksi syötävän kokoisiin paloihin, joita on sitten siisti ja nopea popsia. Riisikakut, patukat ja kovat, kuorelliset hedelmät kuten omenat säilyvät parhaassa tapauksessa kotoa jopa paluumatkalle asti tai ainakin hätävaraksi, joka voi napata vaikkapa sitten perillä ruokapaikkaa sokaisevassa nälässä metsästäessä.

Joskus voi käydä myös niinkin köpelösti, että jos ruoan ostamista panttaa lentokoneen tarjoilukärryyn asti, voivat halajamasi tuotteet olla hävinnet jo muutamalle ensimmäiselle penkkiriville. Kurnivan nälän taltuttaminen suklaapatukalla ei yleensä tuota parasta oloa... 

Perustarpeisiin voisi luokitella myös (kertakäyttöiset) aterimet, sillä itselläni on tapana säästää esimerkiksi rahkojen tai salaattien mukana tulevat lusikat laukkuun myöhempää tarvetta varten, jos syömähetkellä tarjolla on myös tavallisia aterimia. Tällainen nuukailu on eräänkin kerran helpottanut elämää huomattavasti, kun on voinut napata mukaan minkä tahansa evään (myös ilman hurjia muovikerroksia) tietäen, että sen saa myös syötyä 😎 Naisen laukustahan löytyy tunnetusti mitä vaan 😉

2) OSTA RUOKAA HARKITEN 🍲

Jatkoa seuraavaan osaan: Mikäli laukustasi löytyy välipalaan jo pähkinöitä, riisikakkuja ja omena, täydentää siitä helposti rahkan tai jogurtin ostamalla helpon ja nopean välipalan lentoa odotellessa. Tämä esimerkkiateria tulee nautiskeltua miltei joka reissulla. Kukaan ei takuulla jaksa koko reissua tai pitkää lentoa vetää proteiinipatukoiden voimin, joten lisää monipuolisuutta voi hakea sitten sieltä turvatarkastuksen toiselta puolen. Kylmätuotteet haetaan luonnollisesti hyllystä vasta juuri ennen ruokailua ja proteiinipatukat säästyvät lennolle tai niihin hetkiin, kun muuta ei ole käsillä. Ykköskohdassa prepatuilla kasviksilla tai hedelmillä voi helposti täydentää myös vihanneksia tai väriä kolmioleivän tai valmissämpylän kylkeen, sillä niissä "puolta kiloa päivässä" edustaa yleensä vain pari kurkkusiivua. Minisalaatit ja hedelmäkuutiot kun helposti nostavat aterian hintaa jopa puolella.

Tarjontaan kannattaa tutustua mahdollisesti jo etukäteen, sillä se helpottaa suunnittelua ja aikatauluttamista. Huomion arvoista on myös se, että esimerkiksi Helsinki-Vantaalla on useita elintarvikekioskeja, jotka näyttävät ulkoapäin melko samalta, mutta valikoimissa ja jopa hinnoissa on isoja eroja. Joskus voi myös olla fiksu veto ostaa tai tilata lennolle lämmin ruoka sen sijaan, että nakertaisi kevyttä välipalaa toisensa perään ja maksaisi niistä parhaassa tapauksessa tuplahinnan täyttävämpään ja ruokaisampaan ateriaan nähden. 

3) OMA JUOMAPULLO AINA MUKAAN 🍼

Suomalaisilla lentokentillä pulloveden ostaminen on turhaa tuhlausta kaikista näkökulmista (suomalainen hanavesi on monien testien mukaan pullovettä puhtaampaa, halvempaa ja huomattavasti ekologisempaa). Itselläni on mukana aina helposti täytettävä juomapullo, jonka tyhjennän (juon tyhjäksi) aina ennen turvatarkastusta ja täytän sitten uudelleen kansainvälisellä puolella. Helsinki-Vantaalla on ainakin T2 yläkerran vessoissa ihan erikseen vesipullontäyttöön tarkoitettu korkeampi hana. Sitä käyttämällä säästää helposti kympin, varsinkin jos suunnittelee juovansa matkalla enemmän kuin yhden 0,5l pullon vettä, kentälläoloa kertyy paljon tai kaiken huipuksi matkustaa kotimaassa. Huonon olon välttämiseksi vettä kannattaa varata myös ensihetkiin kohteessa, sillä sitä harvoin pääsee ostamaan välittömästi koneesta purkauduttua eikä koneessakaan juotavaa ole turistiluokassa tarjolla non-stopina. Vedenjuomisen tärkeyden matkustaessa olen joutunut oppimaan nyt uudelleen kantapään kautta, kun hoksasin sen selkeän yhteyden vireystilaan ja palautumiseen...

Hanaveden laadusta ulkomailla ei aina voi mennä takuuseen, joten kohdemaan suositukset kannattaa tsekata etukäteen netistä. Kuitenkin esimerkiksi Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopasta todennäköisimmin Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä pitäisi veden laadun olla kohdallaan (toki vesiverkoston kunto riippuu myös kaupungin infrastuktuurin tasosta). Sen sijaan Itä-Euroopan, Aasiassa tai Etelä-Amerikan maissa ei ole missään nimessä suositeltavaa kokeilla onneaan. Jos tietää vatsan olevan herkkä, kannattaa toki pelata varman päälle. Joskus myös maku voi tuntua liian oudolta, eikä sen takia kannata pihistää vedenjuonnissa, vaan ostaa sitten suosiolla hyvää vettä. 

Jos paikanpäällä on syytä juoda pullovettä, on isosta kanisterista helppo sitten annostella vesi siihen mukanasi tuomaan juomapuolloon (esimerkiksi päiväretkille), sillä ekologisesta ja usein myös taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ostat tietysti sen isomman kanisterin tuhansien pikkupullojen tai kertakäyttömukien sijaan. Paluumatkalla pakkaat sitten vaikka sukkia sinne, jos vakava tilanpuute uhkaa. 

Onko jollain vielä muita näppäriä vinkkejä tai inspiraatiota fiksumpiin matkaeväisiin? 🍴🍎

POSTIKORTTEJA ETELÄ-SAKSASTA

Viime viikkoina olen viettänyt varmaan yhteensä enemmän aikaa lentokentillä ja lentokoneissa kuin missään muussa yksittäisessä aktiviteetissä. Vappuviikonloppu oltiin koko perheen voimin Frankfurtin ympäristössä ja lennettiin tiistaina yöksi kotiin. Perjantaina raahasinkin jälleen laukkua kohti Helsinki-Vantaata kahden ja puolen hyvin repaleisen työpäivän jälkeen. Viime viikonloppua vietettiin aivan Etelä-Saksassa, alppeja reunustavalla järvialueella eli Allgäussa. Marvinin kaveri on siellä viettämässä Freiwilliges Soziales Jahria eli valtion tukemaa vapaaehtoistyövuotta (eli suunnilleen jotain siviilipalveluksen ja vapaaehtoistyön risteytymää) vapaakirkon kokous- ja kurssikeskuksessa. Yövyttiin kahden hengen huoneessa, jolle moni hotelli kalpenee, ja nautiskeltiin kirjaimellisesti täyshoidosta, sillä päivän kolme kokin tekemää pääateriaa kuuluivat tietysti hotellihuoneen hintaan. Opiskelijabudjetti kiittää ja kumartaa, sillä majoitus oli paitsi edullinen, myös varsin tasokas. Päivät seikkailtiin järvillä ja vuorilla - monikossa. Saksassa ei turhan paljoa rantaviivaa ole joista huolimatta, mutta ne harvat järvet ovat miltei kaikki keskittyneet tälle alueelle. Sunnuntaina ajettiin Lindauhun tarkistamaan vielä yksi järvi lisää ja käytiin kahvilla vielä yhden toisenkin kaverin luona. Sunnuntaina majoitumme Stuttgartiin ja loppuaika vietettiin siellä. Kun toisen kanssa matkustaminen on näin sujuvaa ja kivaa, tuppaavat reissut yleensä onnistumaan varsin mainiosti - sitä toisti myös tämä Allgäu-Stuttgart-kiertue ❤️

Reissulta kertyi jälleen paljon sekalaisia kuvia, hauskoja sattumuksia ja harvinaisen paljon meemikelpoista materiaali etenkin meikäläisen naamasta. Suurin osa kuvista toki oli seesteisiä ja upean aurinkoisia luontokuvia tai selfieitä. Tämä ironisuus kuvakansion ja todellisuuden välillä insprioikin kirjoittamaan hieman rehellisempiä postikortteja siitä, mitä seesteisten maisemaselfieiden takana oikeasti oli meneillään 😆 Huumoria matkaan, olkaapa hyvät!

blogi2.jpg

Heipparallaa! 

Eilen kun saavuttiin perille, alkoi kello lähennellä jo kymmentä ja pilkkopimeän yön ja sumun yhdistelmä ei antanut pienintäkään vihjettä aamulla valjenneista käsittämättömistä maisemista. Yövytään siis vasemman puoleisen talon päädyssä, koko rakennuksen hienoimmassa huoneessa suorastaan kunniavieraiden tittelillä. Koska eilen saapuessamme illallisaika oli jolkottanut ohi jo useita tunteja sitten, oli meille luvattu säästää "jotain iltapalaa". Lennon päälle kertyneen parin tunnin ajomatkan (eväänä kiskottiin kilpaa Fazerin Domino -suklaalevyä = 👌) jälkeen alkoikin olla jo melkoinen nälkä. Odotettiin ehkä leipää, mutta saatiinkin kasata hotellin keittiön jääkaapeista täysi ateria kuorrutettua kalaa, riisiä ja salaattibufeen antimia!? 😍 Nyt lähdetään sitten aamun alkajaisiksi apteekkiin metsästämään miehelle kurkkupastilleja ja muita flunssarohtoja (voisi sitä huonommissakin maisemissa sairastaa) ja siitä sitten kiertelemään lähimaastoja paikallisen oppaamme kanssa.

blogi1.jpg

Hyvää iltapäivähuomenta!

Heräsin juuri makoisilta iltapäiväunilta, jotka torkuin autossa. Pojat olivat yrittäneet osoitella maamerkkejä, mutta minä retkotin etupenkillä kuola poskella. Aamupäivällä kierrettiin lähistön järviä ja nyt lounaan jälkeen noustiin köysirataa pitkin tänne kukkulan huipulle katselemaan maisemia. Bensa-asemalla nähtiin suomalainen auto ja sen suomalainen miehistö, kun parkkeerattiin viereen. Kuikuiltiin vierestä eikä moikattu, sillä niin tekee todellinen suomalainen Marvinin analyysien mukaan. Suomalaiset kuitenkin lopulta moikkasivat meitä... Kävelykierroksen jälkeen meinataan painua takaisin torkuille, koska me voidaan. 

blogi4.jpg

Guten Abend! 

Me ollaan ihan landella. Tuosta juoksi juuri ohi lauma metsäkauriita (joita luulin ensin vuohiksi) ja nurmilla laiduntavien lehmien kaulassa kilkattavat kellot kuuluvat jostain kukkulan takaa juuri niinkuin alppimaitomainoksissa. Ympärillä leijuu tuleva lannan haju ja naapurin navetasta kuuluu tasainen mölinä. Iltakävelyllä tämän tien varressa oli kyltti, jossa kerrottiin, että maitoautoilla on aina etuajo-oikeus. Tien leveyttä tarkastellessa mietitytti mahtuuko edes pieni Polomme etenemään sitä pitkin, joten sinänsä etuajo-oikeus on ihan perusteltu. 

blogi5.jpg

Grüße aus Lindau!

Vikana päivänä aamupalapöytään tarjottiin kahvinkannun ja marmeladileipien lisäksi myös eväspusseja, joihin sai lopuksi koota buffetista lounaspaketin mukaan! Aivan superkiva käytäntö! Hotelli jää mieleen ihan loistavana paikkana ja saa samalla minimoitua ruokahävikin, eikä vierailijoiden tarvitse paluumatkalla tukeutua huoltoaseman mättöön (ex-ravintolatyöntekijän ja oman elämänsä asiakaspalvelukriitikon havaintoja osa 12345). Ollaan nyt pienen mutkan kautta matkalla Stuttgartiin viimeiseksi yöksi. Kun nyt kerran täällä päin ollaan, niin ajateltiin samaan syssyyn tsekata Lindaun vanhakaupunki ja Bodensee, Saksan suurin järvi. Koska aikataulu on kohtuullisen napakka ja suolaisen hintaiset parkkipaikat nekin kiven alla, budjetoitiin pikaiseen tutustumiskierrokseen  40min. Eli tämäkin kuva napattiin vauhdissa, vaikka hetki onkin pysähtynyt kivasti. Järvi itsessään on ihan uskomattoman puhdas ja satama-altaan pohjaan näkee korkealta laituriltakin selkästi. Rannassa on vaikea arvioida enää ollaanko sittenkin Välimeren rannalla tai jossain Italian purjehduskylässä, niin tasaisen arvokkaasti lipuu ohitse jahteja ja turistilaumoja merkkilaukkuineen. 

blogi7.jpg

Huomenta Stuttgart!

Täällähän on suorastaan hurmaavaa ja jollain tapaa hyvin pohjoismaista, mutta iltainen valo on vielä hieman lämpimämpi johtuen todennäköisesti punasävyisten rakennusten määrästä. Myös kaupunkikuva on hyvin nuori, trendikäs ja kulttuureiltaan värikäs. Pohjatietouteni kaupungista rajoittuvat lähinnä autoteollisuuteen, paikalliseen jalkapalloseuraan (jonka voittoja mies on tietenkin laittanut minutkin juhlimaan) ja huonoon ilmanlaatuun. Todellisuudessa ainoastaa jalkapallostadion ja mainoskyltit muistuttavat olemassaolostaan. Yöyvytään kokoushotellissa, jossa viimekesänä puhuimme marathonpuheluita Skypessä Marvinin viettäessä viikkoa isänsä yrityksessä. Illalla syötiin huippuhyvät burgerit, joista mies oli haaveillut takuulla koko viikon. Jälkiruokavaihtoehtoja pohtiessa bongasimme naapuripöytään istahtaneen tytön kädessä mustassa vohvelissa törröttävän jäätelön ja iski välitön annoskateus. "Ei varmaan tartte mitään jälkiruokaa" -ajatukset katosivat kuin puhjennut ajatuskupla ja ryntäsimme tiedustelemaan tötterön alkuperää kuullaksemme, että paikka on jo suljettu tältä päivää. Vielä ennen nukkumaanmenoa päätettiin tsekata hotellin kuntosali, kattoterassi ja saunaosasto. Yhtäkkiä olimmekin jo saunomassa. Tai siis ennenkuin sinne saunomaan lopulta päästiin, oli Marvin ehtinyt jo painaa erehdyttävästi SOS-nappia muistuttavaa valokatkaisijaa. Siellä sitten juoksentelimme pyyhkeissä soittamaan aulan vastaanottoon, että kaikki hyvin, suomalaiset ne täällä vaan saunoo. Todellisuudessa he eivät edes olleet saaneet viestiä hätänapin painalluksesta. Nyt tutkimaan kaupunkia ja sitten lentokentälle, jossa odottaa paluulento businessluokassa. Tosin jättäisin sen hyvin mieluusti käyttämättä, jos vain voisin jäädä. Mutta kai sitä voi jonkinlaisena parisuhteen etappina pitää, että Finnair lähettelee meille sen tason kanta-asiakasetuja 😂🙌 Kuulemisiin! Ciao!