Instagram Travel Thursday: SUOMINOSTALGIAA

Tällä kertaa Instagram Travel Thursdayn aihe oli vapaa ja jouduin hauduttelemaan teemaa useamman päivän, ennen kuin sormet alkoivat laukkaamaan näppäimillä. Monen mutkan kautta inspiraatio kumpusi lopulta lauantaisella myöhäisillan uimareissulla.

Kesäinen, etenkin vanhempieni ahkerasti harjoittama iltatraditio on pulahtaa vilvoittelemaan helteisen päivän jälkeen vasta auringon laskiessa, jolloin vilkkaimmatkin uimarannat ovat miltei hipihiljaisia ja maisemat ihan maailman kauneimpia. Tällä kertaa pääsimme myös poikaystävän kanssa mukaan iltauinnille, ja olin jälleen aivan häkeltynyt siitä kauneudesta ja ennen kaikkea siitä, miten helposti sitä unohtaakaan, millaisessa paratiisissa on suomalaisena saanut kasvaa. Varsinkin näin loppukesällä valo on suorastaan maaginen ja vesi lämmintä, virvoittavaa ja pehmeää. Luonto on sakeana tuoksuja - hiekkatien pöly, pelloilla kypsyvä vilja, marjoja notkuvat vadelmapensaat ja järvivesi, joka tuoksuu turvallisella tavalla mullan ja maan sekoitukselle. Ajan luulisi helposti pysähtyneen täysin, jos auringonlasku ei muokkaisi värikirjoa niin varmaotteisella verkkaisuudella.

Nämä tällaiset vahvasti vuodenaikoihin ja niiden vaihteluun liittyvät hetket ja aktiviteetit ovat mielestäni Suomea suloisimmillaan. Niin käsittämättömän aitoja ja raa'an kauniita. Ne hetket haluaisi purkittaa äänineen ja tuoksuineen kaikkineen ja kätkeä kaikessa hiljaisuudessa piiloon, mutta kuitenkin yhtä aikaa jakaa jokaisen vastaantulijan kanssa. Sitä tuntee aivan erityistä ylpeyttä suomalaisuudestaan ja miettii hiljaa, että kyllä tässä täytyy vähän höperö olla, kun jatkuvasti silti halajaa nämä maisemat jättää taakseen. 

Tästä hetkestä äärilleni inspiroituineena päätin, että tämä postaus olkoon omistettu kesäiselle Suomi-nostalgialle ja hetkille, jolloin kotimaa näyttäytyy suorastaan romanttisena ja kutkuttavan suloisena paikkana 😍🌾 #kotimaanmatkailu #visitfinland

Tämä kuva ei varmaan liiemmin selittelyitä kaipaa, jos kerron, että tässä saunon ensimmäistä kertaa jenkeistä paluun jälkeen ja naureskelen yksinäni sille häkellyttävälle epätodellisuuden tunteelle, jota koin. Olin saanut ensimmäistä kertaa päähäni ne lasit, joiden läpi näin kirkkaasti sen Suomen, josta maailmalla puhutaan: turvallinen, toimiva, pröystäilemätön, omalla tavallaan eksoottinen ja kaikessa pienuudessaan suorastaan suloinen. 

Edellisen kohdan listaan täytyy ehdottomasti lisätä myös adjektiivit vehreä ja puhdas. Ehkä jopa tuplana. Tämän kuvan maisemiin tallustelin muutamaa päivää saunakokemusta myöhemmin ja olin taas kuin ällikällä lyöty. Ja tiedättehän tekin sen tuoksun? Sen miltä Suomessa tuoksuu kesäisin, ja miten se muuttuu kuukausien varrella? 🌲⛅️🌿

Marjojen lisäksi sitä tulee ihan huomaamatta marssittua takapihalle poimimaan myös yrtit ja perunat suoraan omasta maasta sen enempää miettimättä. Ja samalla naureskeltua hieman sille faktalle, että vaikka ollaankin kehä kolmosen ulkopuolella, niin maan suurin valtatiehän kulkee tuosta kivenheiton päästä ja pääkaupunkiinkin hurauttaa kevyesti alle tunnissa. Luksusta vai todella luksusta? 🍓🥔 

juhannuksia! 🙌 #landelaif #100daysofhappinesschallenge

Henkilön Nelli Veijo (@veijonelli) jakama julkaisu

Ah, juhannus. Vaikka viime vuodet juhannus on ollut kaikessa koleudessaan suorastaan surkuhupaisa (kuten myös tällöin 2014), en ole ollut siitä edes liiemmin harmissani. Mielestäni kolea ja sateinen juhannushan sopii mitä parhaiten melankolisen ja sisukkaan kansan tunnusjuhlaksi! Säätiedotuksen +16 astetta ja pilvistä nimittäin antaa suorastaan ihanan valinnanvapauden. Sateen ropinaa kuunnellessa saa rauhassa vetää jalkaan villasukat ja kuusi numeroa liian isot crocsit, syödä hyvin ja rauhoittua. Tai ihan yhtä hyvin voi hilpaista festareille tanssimaan jalat kipeäksi hitot siitä -asenteella varustettuna ja tuntea suorastaan ironista ylpeyttä siitä, miten tuli sateesta huolimatta lähdettyä ja nautittua, koska juhannus on kuitenkin vain kerran vuodessa

Auringonlaskut ja etenkin elokuiset auringonlaskut ansaitsevat ehdottomasti oman kappaleensa. Elokuu on suosikkikuukauteni monestakin syystä ja yksi niistä on ehdottomasti nämä maisemat, joita lyhentymään päin kääntynyt päivä maalaa. Illat viilenevät ja hämärtyvät, pelloilla tuoksuu vilja, ja satoa korjataan. Luonto on värikäs ja voimissaan. Ilma on raikasta, ja kaikkialla on tuhansia uusia alkuja. Päivisin on kesä ja iltaisin syksy 🌗

Pystyykö joku teistä samaistumaan ajatuksiini koleasta juhannuksesta vai ärsyttääkö keli aina vain uudelleen? Vai oletko kenties se, kuka aina pakenee kaukomaille, ettei juhannusta tarvitse ajatella ollenkaan? 🧐 Olisi myös kiva kuulla mikä on lempikuukautesi tai vuodenaikasi Suomessa ja miksi? 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.

Instagram Travel Thursday: RAKKAIMMAT INSTAGRAM-KUVANI

Loman ensimmäisellä viikolla on ihanasti ehtinyt naputella omaan tahtiin rästihommia ja puuhailla muita omia projekteja, mille ei syystä tai toisesta ole arjessa löytynyt aikaa. Olen kuunnellut kasapäin (tuntikaupalla) podcasteja, lueskellut blogeja ja kerännyt inspiraatiota. Toissapäivänä törmäsin yhteen Instagram Travel Thursday -tempauksen postauksista ja innostuin ideasta oitis. Täydellinen ajoitus, sillä #IGTT:tä vietetään aina kuukauden ensimmäisena torstaina, joka tässä tapauksessa koitti heti parin päivän sisällä. Ideana on siis palata hetkeksi vanhojen Instagram-kuvien pariin muistelemaan, jakamaan ja kertomaan niihin liittyviä matkailutarinoita inspiraation levittämiseksi. Heinäkuun aiheena on tosiaan Rakkaimmat Instagram-kuvani, joka sytytti heti!

Sattuipa kyseiselle päivälle myös Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4th of July eli triplahyvä syy palata hetkeksi matkamuistojen pariin! Jos blogin lukijoiden joukkoon on eksynyt tässä vaiheessa muitakin kuin kavereita ja rakkaat vanhempani, niin selvityksenä siis, että olen ollut aikanaan vaihto-oppilaana Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa ja 4th of Julylla on sitä kautta merkitys elämässäni.  

Ensimmäinen kuva on paitsi melko maaginen maisemakuva, on sillä myös vahva henkilökohtainen merkitys. Kyseinen otos on napattu koulumatkaltani Tri-Citiesissä, jonka jenkkiasteikolla erittäin harvinaisena herkkuna pääsin kävelemään lähes poikkeuksetta läpi vuoden. Rakastin päivittäisiä kävelymatkojani koululle ja takaisin - omaa hetkeäni, ympäristön aistimista ja ihmisbongausta. Kuvassa silloinen kotikyläni heräilee marraskuisen kirpeään aamuun ja vangitsee mielestäni erityisen kauniisti alueen karun kauneuden. Stereotyyppinen oletus Washingtonista (joka myös itselläni sinne lähtiessäni oli) tuo mieleen ensimmäisenä ikuiset sateet ja vehreyden, eikä vahingossakaan arvaisi, että osavaltion sisemmät osat ja eteläraja ovat itseasiassa aavikkoa eli sadepäivät olivat hyvin harvassa, punainen hiekka pöllysi sisälle asti ja tumbleweedit (=suomeksi arokierijä?!) rullasivat tuulessa pitkin kylän harvoja katuja. Myös kuvatekstinä käyttämäni lainaus oli likimain mottoni vaihtovuoden ajan ja itseasiassa on edelleen yksi suosikeistani. 

Muistan aina mainita (kuten edellisessäkin postauksessa), että jenkkien länsirannikon ja ympäri Eurooppaa kahlaamisen jälkeen Helsinki on silti yhä vahvemmin suosikkikaupunkieni top3 joukossa, vaikka mitä yrittäisi, ja sinne palaaminen tuntuu aina hyvältä. Olen yrittänyt viimevuosina ottaa ainakin kerran kesässä päivän, jolloin tutkin Helsinkiä myös ulkopuolisin silmin ja käyn ihan turrena läpi uusia ja vanhoja kohteita. Nyt kaupunkiin on saanut taas uuden näkökulman, kun ollaan seikkailtu siellä Marvinin kanssa. Helsinki saa ehdottomasti pisteet myös hyvästä julkisuuskuvastaan ja kattavista ja selkeistä matkailusivustoistaan, joita voi kyllä ylpeänä esitellä. 

Muistan, että kuvassa olin aivan sekaisin innostuksesta, väsymyksestä, hämmennyksestä ja jännityksestä. Olin saanut sijoitustietoni maanantaisena aamupäivänä ja tiistaina ajettiinkin jo kohti kenttää auringon noustessa.  Kuvan kohdalla oli menty kaksi yötä aika olemattomilla unilla ja kaikki tuntui hieman sumuiselta, mutta niin erityiseltä ja tajuttoman kauniilta. New York ja se olo olivat niin epätodellisen hienoja, vaikkei NYC varsinaisesti ollut koskaan ollut erityinen spesiaaliunelmani. Vähän itseasiassa melkein itkettikin - vatsan kohdassa muljahtelevasta jännityksestä ja unettomuuden aiheuttamasta turtuneisuudesta - mutta olin niin huumaatuneen onnellinen kaikesta, ettei omissa fiiliksiä ehtinyt liikaa analysoimaan. Voi kun tätä innostusta olisi voinut purkittaa jotenkin?!

Kuva viime kesän Pohjois-Italian kierrokselta tuo mieleen vain hyviä fiiliksiä. Reissu oli paitsi äidin pitkään suunniteltu synttärimatka, myös eräänlainen palkinto itselleni lukion loppuun saattamisesta. Kliseistä sanoa, mutta tuolla reissulla, näissä maisemissa, sain jotenkin takaisin rankan kevään alle puristuneen inspiraationi ja itsevarmuuteni ja tuntui, että tiesin taas miten jatkaa yhden vaiheen päätyttyä. Pohjois-Italian järville tai Milanoon suuntaavan kannattaa ehdottomasti harkita yhdeksi kohteeksi tai tukikohdaksi Bergamoa, joka sijoittuu edellä mainittujen puoliväliin. Perheen kesken vertasimme, että jos Milano on "Helsinki", niin tämä on sitten se "Porvoo". Rento sekoitus paikallista, kompaktin kokoisen yliopistokaupungin elämää, upea historiallinen vanhakaupunki, hyvät yhteydet (autolla, bussilla tai junalla) ja luonnollisesti edullisempaa kuin Milanossa. Oltiin Bergamossa muistaakseni 5 päivää ja tehtiin sieltä sitten päiväretkiä, kuten junalla visiitti Milanoon ja vuokra-autolla San Pellegrinon kylpylään (hinta kohdallaan 😍).  

Tämä on kuva, jota näytän aina, kun ihmiset kysyvät, että millaista siellä Saksassa oikein on ja no mihin siellä nyt sitten oikein menisi. Tätä siis tapahtuu usein (positiviinen asia), mutta se aluksi yllätti, miten vähän me suomalaiset tiedämme Saksasta. Tuntuu olevan todennäköisempää tavata Suomessa käynyt saksalainen kuin Saksassa käynyt suomalainen ja tähän joukkoon kuuluin minäkin vielä vuosi sitten. Nyt kun Saksaa on päässyt reissaamaan tänä vuonna oikein urakalla edestakaisin, olen häkeltynyt niin monesti sen hienoudesta ja moninaisuudesta! No, rakkaan tästä kuvasta tekee tietysti myös sen henkilökohtainen merkitys, sillä tämä on yksi paikoista, jonne minut vietiin ensimmäisellä Saksan reissullani ❤️ Pitäisi varmaan tehdä jatkopostauksia Saksa-vinkeistä, vai miten on?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda

instagram-travel-thursday-FIN.jpg