Instagram Travel Thursday: RAKKAIMMAT INSTAGRAM-KUVANI

Loman ensimmäisellä viikolla on ihanasti ehtinyt naputella omaan tahtiin rästihommia ja puuhailla muita omia projekteja, mille ei syystä tai toisesta ole arjessa löytynyt aikaa. Olen kuunnellut kasapäin (tuntikaupalla) podcasteja, lueskellut blogeja ja kerännyt inspiraatiota. Toissapäivänä törmäsin yhteen Instagram Travel Thursday -tempauksen postauksista ja innostuin ideasta oitis. Täydellinen ajoitus, sillä #IGTT:tä vietetään aina kuukauden ensimmäisena torstaina, joka tässä tapauksessa koitti heti parin päivän sisällä. Ideana on siis palata hetkeksi vanhojen Instagram-kuvien pariin muistelemaan, jakamaan ja kertomaan niihin liittyviä matkailutarinoita inspiraation levittämiseksi. Heinäkuun aiheena on tosiaan Rakkaimmat Instagram-kuvani, joka sytytti heti!

Sattuipa kyseiselle päivälle myös Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4th of July eli triplahyvä syy palata hetkeksi matkamuistojen pariin! Jos blogin lukijoiden joukkoon on eksynyt tässä vaiheessa muitakin kuin kavereita ja rakkaat vanhempani, niin selvityksenä siis, että olen ollut aikanaan vaihto-oppilaana Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa ja 4th of Julylla on sitä kautta merkitys elämässäni.  

Ensimmäinen kuva on paitsi melko maaginen maisemakuva, on sillä myös vahva henkilökohtainen merkitys. Kyseinen otos on napattu koulumatkaltani Tri-Citiesissä, jonka jenkkiasteikolla erittäin harvinaisena herkkuna pääsin kävelemään lähes poikkeuksetta läpi vuoden. Rakastin päivittäisiä kävelymatkojani koululle ja takaisin - omaa hetkeäni, ympäristön aistimista ja ihmisbongausta. Kuvassa silloinen kotikyläni heräilee marraskuisen kirpeään aamuun ja vangitsee mielestäni erityisen kauniisti alueen karun kauneuden. Stereotyyppinen oletus Washingtonista (joka myös itselläni sinne lähtiessäni oli) tuo mieleen ensimmäisenä ikuiset sateet ja vehreyden, eikä vahingossakaan arvaisi, että osavaltion sisemmät osat ja eteläraja ovat itseasiassa aavikkoa eli sadepäivät olivat hyvin harvassa, punainen hiekka pöllysi sisälle asti ja tumbleweedit (=suomeksi arokierijä?!) rullasivat tuulessa pitkin kylän harvoja katuja. Myös kuvatekstinä käyttämäni lainaus oli likimain mottoni vaihtovuoden ajan ja itseasiassa on edelleen yksi suosikeistani. 

Muistan aina mainita (kuten edellisessäkin postauksessa), että jenkkien länsirannikon ja ympäri Eurooppaa kahlaamisen jälkeen Helsinki on silti yhä vahvemmin suosikkikaupunkieni top3 joukossa, vaikka mitä yrittäisi, ja sinne palaaminen tuntuu aina hyvältä. Olen yrittänyt viimevuosina ottaa ainakin kerran kesässä päivän, jolloin tutkin Helsinkiä myös ulkopuolisin silmin ja käyn ihan turrena läpi uusia ja vanhoja kohteita. Nyt kaupunkiin on saanut taas uuden näkökulman, kun ollaan seikkailtu siellä Marvinin kanssa. Helsinki saa ehdottomasti pisteet myös hyvästä julkisuuskuvastaan ja kattavista ja selkeistä matkailusivustoistaan, joita voi kyllä ylpeänä esitellä. 

Muistan, että kuvassa olin aivan sekaisin innostuksesta, väsymyksestä, hämmennyksestä ja jännityksestä. Olin saanut sijoitustietoni maanantaisena aamupäivänä ja tiistaina ajettiinkin jo kohti kenttää auringon noustessa.  Kuvan kohdalla oli menty kaksi yötä aika olemattomilla unilla ja kaikki tuntui hieman sumuiselta, mutta niin erityiseltä ja tajuttoman kauniilta. New York ja se olo olivat niin epätodellisen hienoja, vaikkei NYC varsinaisesti ollut koskaan ollut erityinen spesiaaliunelmani. Vähän itseasiassa melkein itkettikin - vatsan kohdassa muljahtelevasta jännityksestä ja unettomuuden aiheuttamasta turtuneisuudesta - mutta olin niin huumaatuneen onnellinen kaikesta, ettei omissa fiiliksiä ehtinyt liikaa analysoimaan. Voi kun tätä innostusta olisi voinut purkittaa jotenkin?!

Kuva viime kesän Pohjois-Italian kierrokselta tuo mieleen vain hyviä fiiliksiä. Reissu oli paitsi äidin pitkään suunniteltu synttärimatka, myös eräänlainen palkinto itselleni lukion loppuun saattamisesta. Kliseistä sanoa, mutta tuolla reissulla, näissä maisemissa, sain jotenkin takaisin rankan kevään alle puristuneen inspiraationi ja itsevarmuuteni ja tuntui, että tiesin taas miten jatkaa yhden vaiheen päätyttyä. Pohjois-Italian järville tai Milanoon suuntaavan kannattaa ehdottomasti harkita yhdeksi kohteeksi tai tukikohdaksi Bergamoa, joka sijoittuu edellä mainittujen puoliväliin. Perheen kesken vertasimme, että jos Milano on "Helsinki", niin tämä on sitten se "Porvoo". Rento sekoitus paikallista, kompaktin kokoisen yliopistokaupungin elämää, upea historiallinen vanhakaupunki, hyvät yhteydet (autolla, bussilla tai junalla) ja luonnollisesti edullisempaa kuin Milanossa. Oltiin Bergamossa muistaakseni 5 päivää ja tehtiin sieltä sitten päiväretkiä, kuten junalla visiitti Milanoon ja vuokra-autolla San Pellegrinon kylpylään (hinta kohdallaan 😍).  

Tämä on kuva, jota näytän aina, kun ihmiset kysyvät, että millaista siellä Saksassa oikein on ja no mihin siellä nyt sitten oikein menisi. Tätä siis tapahtuu usein (positiviinen asia), mutta se aluksi yllätti, miten vähän me suomalaiset tiedämme Saksasta. Tuntuu olevan todennäköisempää tavata Suomessa käynyt saksalainen kuin Saksassa käynyt suomalainen ja tähän joukkoon kuuluin minäkin vielä vuosi sitten. Nyt kun Saksaa on päässyt reissaamaan tänä vuonna oikein urakalla edestakaisin, olen häkeltynyt niin monesti sen hienoudesta ja moninaisuudesta! No, rakkaan tästä kuvasta tekee tietysti myös sen henkilökohtainen merkitys, sillä tämä on yksi paikoista, jonne minut vietiin ensimmäisellä Saksan reissullani ❤️ Pitäisi varmaan tehdä jatkopostauksia Saksa-vinkeistä, vai miten on?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda

instagram-travel-thursday-FIN.jpg