Instagram Travel Thursday: SUOMINOSTALGIAA

Tällä kertaa Instagram Travel Thursdayn aihe oli vapaa ja jouduin hauduttelemaan teemaa useamman päivän, ennen kuin sormet alkoivat laukkaamaan näppäimillä. Monen mutkan kautta inspiraatio kumpusi lopulta lauantaisella myöhäisillan uimareissulla.

Kesäinen, etenkin vanhempieni ahkerasti harjoittama iltatraditio on pulahtaa vilvoittelemaan helteisen päivän jälkeen vasta auringon laskiessa, jolloin vilkkaimmatkin uimarannat ovat miltei hipihiljaisia ja maisemat ihan maailman kauneimpia. Tällä kertaa pääsimme myös poikaystävän kanssa mukaan iltauinnille, ja olin jälleen aivan häkeltynyt siitä kauneudesta ja ennen kaikkea siitä, miten helposti sitä unohtaakaan, millaisessa paratiisissa on suomalaisena saanut kasvaa. Varsinkin näin loppukesällä valo on suorastaan maaginen ja vesi lämmintä, virvoittavaa ja pehmeää. Luonto on sakeana tuoksuja - hiekkatien pöly, pelloilla kypsyvä vilja, marjoja notkuvat vadelmapensaat ja järvivesi, joka tuoksuu turvallisella tavalla mullan ja maan sekoitukselle. Ajan luulisi helposti pysähtyneen täysin, jos auringonlasku ei muokkaisi värikirjoa niin varmaotteisella verkkaisuudella.

Nämä tällaiset vahvasti vuodenaikoihin ja niiden vaihteluun liittyvät hetket ja aktiviteetit ovat mielestäni Suomea suloisimmillaan. Niin käsittämättömän aitoja ja raa'an kauniita. Ne hetket haluaisi purkittaa äänineen ja tuoksuineen kaikkineen ja kätkeä kaikessa hiljaisuudessa piiloon, mutta kuitenkin yhtä aikaa jakaa jokaisen vastaantulijan kanssa. Sitä tuntee aivan erityistä ylpeyttä suomalaisuudestaan ja miettii hiljaa, että kyllä tässä täytyy vähän höperö olla, kun jatkuvasti silti halajaa nämä maisemat jättää taakseen. 

Tästä hetkestä äärilleni inspiroituineena päätin, että tämä postaus olkoon omistettu kesäiselle Suomi-nostalgialle ja hetkille, jolloin kotimaa näyttäytyy suorastaan romanttisena ja kutkuttavan suloisena paikkana 😍🌾 #kotimaanmatkailu #visitfinland

Tämä kuva ei varmaan liiemmin selittelyitä kaipaa, jos kerron, että tässä saunon ensimmäistä kertaa jenkeistä paluun jälkeen ja naureskelen yksinäni sille häkellyttävälle epätodellisuuden tunteelle, jota koin. Olin saanut ensimmäistä kertaa päähäni ne lasit, joiden läpi näin kirkkaasti sen Suomen, josta maailmalla puhutaan: turvallinen, toimiva, pröystäilemätön, omalla tavallaan eksoottinen ja kaikessa pienuudessaan suorastaan suloinen. 

Edellisen kohdan listaan täytyy ehdottomasti lisätä myös adjektiivit vehreä ja puhdas. Ehkä jopa tuplana. Tämän kuvan maisemiin tallustelin muutamaa päivää saunakokemusta myöhemmin ja olin taas kuin ällikällä lyöty. Ja tiedättehän tekin sen tuoksun? Sen miltä Suomessa tuoksuu kesäisin, ja miten se muuttuu kuukausien varrella? 🌲⛅️🌿

Marjojen lisäksi sitä tulee ihan huomaamatta marssittua takapihalle poimimaan myös yrtit ja perunat suoraan omasta maasta sen enempää miettimättä. Ja samalla naureskeltua hieman sille faktalle, että vaikka ollaankin kehä kolmosen ulkopuolella, niin maan suurin valtatiehän kulkee tuosta kivenheiton päästä ja pääkaupunkiinkin hurauttaa kevyesti alle tunnissa. Luksusta vai todella luksusta? 🍓🥔 

juhannuksia! 🙌 #landelaif #100daysofhappinesschallenge

Henkilön Nelli Veijo (@veijonelli) jakama julkaisu

Ah, juhannus. Vaikka viime vuodet juhannus on ollut kaikessa koleudessaan suorastaan surkuhupaisa (kuten myös tällöin 2014), en ole ollut siitä edes liiemmin harmissani. Mielestäni kolea ja sateinen juhannushan sopii mitä parhaiten melankolisen ja sisukkaan kansan tunnusjuhlaksi! Säätiedotuksen +16 astetta ja pilvistä nimittäin antaa suorastaan ihanan valinnanvapauden. Sateen ropinaa kuunnellessa saa rauhassa vetää jalkaan villasukat ja kuusi numeroa liian isot crocsit, syödä hyvin ja rauhoittua. Tai ihan yhtä hyvin voi hilpaista festareille tanssimaan jalat kipeäksi hitot siitä -asenteella varustettuna ja tuntea suorastaan ironista ylpeyttä siitä, miten tuli sateesta huolimatta lähdettyä ja nautittua, koska juhannus on kuitenkin vain kerran vuodessa

Auringonlaskut ja etenkin elokuiset auringonlaskut ansaitsevat ehdottomasti oman kappaleensa. Elokuu on suosikkikuukauteni monestakin syystä ja yksi niistä on ehdottomasti nämä maisemat, joita lyhentymään päin kääntynyt päivä maalaa. Illat viilenevät ja hämärtyvät, pelloilla tuoksuu vilja, ja satoa korjataan. Luonto on värikäs ja voimissaan. Ilma on raikasta, ja kaikkialla on tuhansia uusia alkuja. Päivisin on kesä ja iltaisin syksy 🌗

Pystyykö joku teistä samaistumaan ajatuksiini koleasta juhannuksesta vai ärsyttääkö keli aina vain uudelleen? Vai oletko kenties se, kuka aina pakenee kaukomaille, ettei juhannusta tarvitse ajatella ollenkaan? 🧐 Olisi myös kiva kuulla mikä on lempikuukautesi tai vuodenaikasi Suomessa ja miksi? 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.