POSTIKORTTEJA ETELÄ-SAKSASTA

Viime viikkoina olen viettänyt varmaan yhteensä enemmän aikaa lentokentillä ja lentokoneissa kuin missään muussa yksittäisessä aktiviteetissä. Vappuviikonloppu oltiin koko perheen voimin Frankfurtin ympäristössä ja lennettiin tiistaina yöksi kotiin. Perjantaina raahasinkin jälleen laukkua kohti Helsinki-Vantaata kahden ja puolen hyvin repaleisen työpäivän jälkeen. Viime viikonloppua vietettiin aivan Etelä-Saksassa, alppeja reunustavalla järvialueella eli Allgäussa. Marvinin kaveri on siellä viettämässä Freiwilliges Soziales Jahria eli valtion tukemaa vapaaehtoistyövuotta (eli suunnilleen jotain siviilipalveluksen ja vapaaehtoistyön risteytymää) vapaakirkon kokous- ja kurssikeskuksessa. Yövyttiin kahden hengen huoneessa, jolle moni hotelli kalpenee, ja nautiskeltiin kirjaimellisesti täyshoidosta, sillä päivän kolme kokin tekemää pääateriaa kuuluivat tietysti hotellihuoneen hintaan. Opiskelijabudjetti kiittää ja kumartaa, sillä majoitus oli paitsi edullinen, myös varsin tasokas. Päivät seikkailtiin järvillä ja vuorilla - monikossa. Saksassa ei turhan paljoa rantaviivaa ole joista huolimatta, mutta ne harvat järvet ovat miltei kaikki keskittyneet tälle alueelle. Sunnuntaina ajettiin Lindauhun tarkistamaan vielä yksi järvi lisää ja käytiin kahvilla vielä yhden toisenkin kaverin luona. Sunnuntaina majoitumme Stuttgartiin ja loppuaika vietettiin siellä. Kun toisen kanssa matkustaminen on näin sujuvaa ja kivaa, tuppaavat reissut yleensä onnistumaan varsin mainiosti - sitä toisti myös tämä Allgäu-Stuttgart-kiertue ❤️

Reissulta kertyi jälleen paljon sekalaisia kuvia, hauskoja sattumuksia ja harvinaisen paljon meemikelpoista materiaali etenkin meikäläisen naamasta. Suurin osa kuvista toki oli seesteisiä ja upean aurinkoisia luontokuvia tai selfieitä. Tämä ironisuus kuvakansion ja todellisuuden välillä insprioikin kirjoittamaan hieman rehellisempiä postikortteja siitä, mitä seesteisten maisemaselfieiden takana oikeasti oli meneillään 😆 Huumoria matkaan, olkaapa hyvät!

blogi2.jpg

Heipparallaa! 

Eilen kun saavuttiin perille, alkoi kello lähennellä jo kymmentä ja pilkkopimeän yön ja sumun yhdistelmä ei antanut pienintäkään vihjettä aamulla valjenneista käsittämättömistä maisemista. Yövytään siis vasemman puoleisen talon päädyssä, koko rakennuksen hienoimmassa huoneessa suorastaan kunniavieraiden tittelillä. Koska eilen saapuessamme illallisaika oli jolkottanut ohi jo useita tunteja sitten, oli meille luvattu säästää "jotain iltapalaa". Lennon päälle kertyneen parin tunnin ajomatkan (eväänä kiskottiin kilpaa Fazerin Domino -suklaalevyä = 👌) jälkeen alkoikin olla jo melkoinen nälkä. Odotettiin ehkä leipää, mutta saatiinkin kasata hotellin keittiön jääkaapeista täysi ateria kuorrutettua kalaa, riisiä ja salaattibufeen antimia!? 😍 Nyt lähdetään sitten aamun alkajaisiksi apteekkiin metsästämään miehelle kurkkupastilleja ja muita flunssarohtoja (voisi sitä huonommissakin maisemissa sairastaa) ja siitä sitten kiertelemään lähimaastoja paikallisen oppaamme kanssa.

blogi1.jpg

Hyvää iltapäivähuomenta!

Heräsin juuri makoisilta iltapäiväunilta, jotka torkuin autossa. Pojat olivat yrittäneet osoitella maamerkkejä, mutta minä retkotin etupenkillä kuola poskella. Aamupäivällä kierrettiin lähistön järviä ja nyt lounaan jälkeen noustiin köysirataa pitkin tänne kukkulan huipulle katselemaan maisemia. Bensa-asemalla nähtiin suomalainen auto ja sen suomalainen miehistö, kun parkkeerattiin viereen. Kuikuiltiin vierestä eikä moikattu, sillä niin tekee todellinen suomalainen Marvinin analyysien mukaan. Suomalaiset kuitenkin lopulta moikkasivat meitä... Kävelykierroksen jälkeen meinataan painua takaisin torkuille, koska me voidaan. 

blogi4.jpg

Guten Abend! 

Me ollaan ihan landella. Tuosta juoksi juuri ohi lauma metsäkauriita (joita luulin ensin vuohiksi) ja nurmilla laiduntavien lehmien kaulassa kilkattavat kellot kuuluvat jostain kukkulan takaa juuri niinkuin alppimaitomainoksissa. Ympärillä leijuu tuleva lannan haju ja naapurin navetasta kuuluu tasainen mölinä. Iltakävelyllä tämän tien varressa oli kyltti, jossa kerrottiin, että maitoautoilla on aina etuajo-oikeus. Tien leveyttä tarkastellessa mietitytti mahtuuko edes pieni Polomme etenemään sitä pitkin, joten sinänsä etuajo-oikeus on ihan perusteltu. 

blogi5.jpg

Grüße aus Lindau!

Vikana päivänä aamupalapöytään tarjottiin kahvinkannun ja marmeladileipien lisäksi myös eväspusseja, joihin sai lopuksi koota buffetista lounaspaketin mukaan! Aivan superkiva käytäntö! Hotelli jää mieleen ihan loistavana paikkana ja saa samalla minimoitua ruokahävikin, eikä vierailijoiden tarvitse paluumatkalla tukeutua huoltoaseman mättöön (ex-ravintolatyöntekijän ja oman elämänsä asiakaspalvelukriitikon havaintoja osa 12345). Ollaan nyt pienen mutkan kautta matkalla Stuttgartiin viimeiseksi yöksi. Kun nyt kerran täällä päin ollaan, niin ajateltiin samaan syssyyn tsekata Lindaun vanhakaupunki ja Bodensee, Saksan suurin järvi. Koska aikataulu on kohtuullisen napakka ja suolaisen hintaiset parkkipaikat nekin kiven alla, budjetoitiin pikaiseen tutustumiskierrokseen  40min. Eli tämäkin kuva napattiin vauhdissa, vaikka hetki onkin pysähtynyt kivasti. Järvi itsessään on ihan uskomattoman puhdas ja satama-altaan pohjaan näkee korkealta laituriltakin selkästi. Rannassa on vaikea arvioida enää ollaanko sittenkin Välimeren rannalla tai jossain Italian purjehduskylässä, niin tasaisen arvokkaasti lipuu ohitse jahteja ja turistilaumoja merkkilaukkuineen. 

blogi7.jpg

Huomenta Stuttgart!

Täällähän on suorastaan hurmaavaa ja jollain tapaa hyvin pohjoismaista, mutta iltainen valo on vielä hieman lämpimämpi johtuen todennäköisesti punasävyisten rakennusten määrästä. Myös kaupunkikuva on hyvin nuori, trendikäs ja kulttuureiltaan värikäs. Pohjatietouteni kaupungista rajoittuvat lähinnä autoteollisuuteen, paikalliseen jalkapalloseuraan (jonka voittoja mies on tietenkin laittanut minutkin juhlimaan) ja huonoon ilmanlaatuun. Todellisuudessa ainoastaa jalkapallostadion ja mainoskyltit muistuttavat olemassaolostaan. Yöyvytään kokoushotellissa, jossa viimekesänä puhuimme marathonpuheluita Skypessä Marvinin viettäessä viikkoa isänsä yrityksessä. Illalla syötiin huippuhyvät burgerit, joista mies oli haaveillut takuulla koko viikon. Jälkiruokavaihtoehtoja pohtiessa bongasimme naapuripöytään istahtaneen tytön kädessä mustassa vohvelissa törröttävän jäätelön ja iski välitön annoskateus. "Ei varmaan tartte mitään jälkiruokaa" -ajatukset katosivat kuin puhjennut ajatuskupla ja ryntäsimme tiedustelemaan tötterön alkuperää kuullaksemme, että paikka on jo suljettu tältä päivää. Vielä ennen nukkumaanmenoa päätettiin tsekata hotellin kuntosali, kattoterassi ja saunaosasto. Yhtäkkiä olimmekin jo saunomassa. Tai siis ennenkuin sinne saunomaan lopulta päästiin, oli Marvin ehtinyt jo painaa erehdyttävästi SOS-nappia muistuttavaa valokatkaisijaa. Siellä sitten juoksentelimme pyyhkeissä soittamaan aulan vastaanottoon, että kaikki hyvin, suomalaiset ne täällä vaan saunoo. Todellisuudessa he eivät edes olleet saaneet viestiä hätänapin painalluksesta. Nyt tutkimaan kaupunkia ja sitten lentokentälle, jossa odottaa paluulento businessluokassa. Tosin jättäisin sen hyvin mieluusti käyttämättä, jos vain voisin jäädä. Mutta kai sitä voi jonkinlaisena parisuhteen etappina pitää, että Finnair lähettelee meille sen tason kanta-asiakasetuja 😂🙌 Kuulemisiin! Ciao!