WOCHENENDE VS. VIIKONLOPPU

Aiemmissa postauksissa olen puhunut paljon matkustamiseen liittyvistä aiheista, sillä se on itselle paitsi intohimo, myös olosuhteiden pakko. Jos joku ei vielä tiedä, niin eletään siis toistaiseksi kaukosuhteessa eli elämä on levällään kahdessa eri maassa ja luonnollisestikin matkustamista tulee kuukaudesta riippuen paljon tai todella paljon. Paitsi että asumme eri maissa, myös paikkakunnat vaihtelevat tiheään. Marvin asuu viikosta riippuen Frankfurtin etelä- tai pohjoispuolella ja itse sahaan miltei päivittäin Järvenpään ja Mäntsälän väliä.

Aihe luonnollisestikin herättää aina kysymyksiä niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kesken. Että miten toi nyt ihan oikeesti sitten toimii? Miten usein te näette ja mitä te sitten teette, kun näette? Meneekö hirveästi rahaa lentoihin ja eikö koskaan arveluta? Tämä antoikin inspiraation toteuttaa our day -tyyliin postauksen, jossa vertaillaan meidän lauantain viettoa Saksassa ja Suomessa. Mielellään otan myös muita ideoita vastaan kommenttiboksissa tai yksityisesti! Mielessä on ollut esimerkiksi hyvinvoinnin näkökulmasta kirjoitettuja postauksia, kuten saksalaisten ruokakauppojen aarteita esittelevä setti, koska eikö vieraassa maassa tai kaupassa ole teidänkin mielestä ihan parasta käydä penkomassa hyllyjä?! 

Vielä ennen kuin päästään asiaan, niin vastataan nyt kuitenkin vielä pohjustukseksi näihin useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Kiitos kysymästä, on ainakin meillä toiminut tähän mennessä. Nähdään nykyään 1-3 viikon välein eli niin usein kuin kukkaro kestää ja kalenteri joustaa. Esimerkiksi nyt huhtikuussa taitaa tulla matkapäivät mukaan lukien 11 yhteistä päivää, jossa on mukana sekä matkustamista, lomaa että sitä ihan tavallista vapaa-aikaa. Kyllä, menee rahaa ihan pirusti, mutta toisaalta sen saisi kevyesti kulumaan ties mihin turhakkeisiin. Ei, ei arveluta, siksihän tässä tilanteessa ollaan. 

📅 Samstag, 17. März

📍 Winnen, Rheinland-Pfalz, Deutchland

IMG_2762.JPG
IMG_2755.JPG
IMG_2769.JPG

Kello lienee jossakin kymmenen tienoilla, kun heräillään lauantaihin ja vääntäydytään suihkuun. Heräillään yleensä molemmat kohtuullisen aikaisin myös viikonloppuna, mutta matkustuspäivien jälkeiset aamut eivät kuulu tähän luokkaan. Suihkun jälkeen siirryn valmistelemaan aamupalaa sillä välin, kun Marvin pesee pyykkiä alakerrassa. Silloin, kun ollaan Winnenissä, asutaan Marvinin isän luona. Talon ylin kerros on käytännössä kokonaan meidän ja sieltä löytyy nykyään myös täysin varusteltu keittiö. Aamupalapöytään päätyy hedelmiä, leipää, leivänpäällisiä, keitettyjä kananmunia, tuoremehua, kahvia ja teetä. Siis kohtuullisen terveellistä perussettiä saksassa. 

Aamupalan jälkeen suunnataan kauppaan intohimoisena aikeena löytää äitille muutama luonnoskosmetiikkatuote, joiden hinnassa on roima ero suomeen nähden. Muutaman eri kauppa ja apteekki tsekattuamme toteamme yrityksen toivottomaksi, mutta matkaan on tarttunut kuitenkin ainakin yksi ostoslistalla ollut tuote: pullollinen salviathymolia eli eräänlaista luonnonmukaista yrttisuuvettä, josta luvataan olevan apua ties mihin. Ainakin ensiapuna flunssan tuomaan kurkkukipuun se on toiminut paremmin kuin yksikään muu jippo tähän mennessä. Lopulta päädymme ruokakauppaan saakka ja mukaan lähtee aamupalatarpeita, pizza-aineet ja mm. seuraavan päivän pastaruokaan jauhelihaa ja punaista pestoa. Kosmetiikkahyllyltä pengon vielä mukaan muutaman naurettavan halvan, mutta huippuhyväksi todetun Laveran kasvonaamion.

Kotimatkalla Marvin pysäyttää auton ja katoaa jonnekin kadun varren liikkeistä. Parin minuutin päästä molemmilla on gelato-tötteröt kädessä, kuin mielenosoituksena koleaa säätä vastaan. Kotiin päästyämme alan vaivaamaan pizzataikinaa kasaan. Iltapäivällä, jälkiruoan jälkeen, siirrymme pääruoan eli pizzan pariin, josta tuli yllättävän hyvää. Ruoan jälkeen lähdetään koiran kanssa pidemmälle lenkille ja haahuillaan pitkin peltoteitä ja järvenrantoja varmaan reilun tunnin verran. Loppumatka on jo miltei tuskainen pökkelöiksi jäätyneillä reisillä ja on hyväksyttävä, että takatalven viimassa ei ihan legginseillä pärjää. Haudutellaan pannullinen teetä ja laitetaan kylpyvesi valumaan. Omat muistoni kylpyammeista rajoittuvat lähinnä lapsuuden mummolareissuihin, joten onhan tilaisuus nyt hyödynnettävä. 

Kuuden maissa laittaudutaan pikaisesti ja lähdetään illallistamaan Marvinin isän ja tämän naisystävän kanssa paikalliseen pubiin. Kylän käytännössä ainoa julkinen palveluyritys ei kuulemma turhan modernilla ilmeellä pröystäile, mutta schnitzelit kyllä ovat maailman parhaita. Veteraanimajaa tai kotosuomalaista mökkiä muistuttava pieni pubi on kalustettu pirttipöydillä. Vastassa on paksuhko tupakansavu ja joka suunnalta tulvivat iloiset tervehdykset. Tilataan pöytäämme niitä paljon puhuttuja schnitzeleitä ties minkälaisilla kastikevaihtoehdoilla ja perunoilla. Vallan tuhtia ja suolaista, mutta kieltämättä herkullista ja uppoaa hyvin nälkäiseen seurueeseen. Kotiin kävellessä olo on melkoisen valmis nukkumaan, mutta keitetään vielä pannullinen teetä, jonka ääreen sohvalle olen hyvin lähellä nukahtaa. Toivotetaankin hyvät yöt joskus yhdentoista aikaan eikä unta tarvitse turhaan odotella. 

 

📅 lauantai, 14. huhtikuuta

📍 Mäntsälä, Suomi

IMG_2773.JPG
IMG_20180414_154047.jpg

Herään ensimmäisen kerran kuulemma seitsemän aikaan kesken painajaisen Marvinin rauhalliseen höpötykseen. Toisella on jo puhelin kädessä ja uutissivusto auki. Nukahdan rättiväsyneenä uudestaan ja torkun muutaman tunnin pätkissä, kunnes herätään uudelleen yhdessä kymmenen jälkeen. Edellinen päivä painaa raajoissa. Päästiin edellisenä iltana lentokentältä kotiin vasta puolen yön jälkeen - Marvin matkustettuaan iltapäiväyhdestä saakka ja minä kohtuullisen tiiviin työpäivän jäljiltä. Keräillään itsemme suihkuun ja aamupalalle vasta puolen päivän jälkeen, laiskasta aamusta hyvällä omalla tunnolla nauttien, vaikka ulkona onkin jo upea keväinen auringonpaiste. Viikolla kertyineitä univelkoja tulee maksettua takaisin ihan kunnolla. Väsätään myöhäiseen aamupalapöytään suurin piirtein samaa kamaa kuin saksassakin. Kaura- ja ruisleipää, leivänpäällisiä, vihanneksia, viinirypäleitä, jogurttia hedelmillä ja myslillä sekä kahvia. Yleensä yhteisinä viikonloppuina katetaan vähän huolellisimmin ja runsaammin, sillä itse syön aamupalaksi käytännössä poikkeuksetta kaurapuuroa höysteillä - viimeaikoina useinmiten eväsrasiasta työnmatkakiireessä.

Aamupalan jälkeen päädytään maakuntamatkailemaan ja lenkkeilemään välillä vähän muihin maisemiin. Ajellaan pikkuteitä Askolan Hiidenkirnuille ja lähdetään seikkailemaan umpijäiseen metsään. Nettisivuilla saatettiin mainita jotain alueen hitaasta sulamisesta... Täytynee tulla vielä kesämmällä sivistymään lisää niin, että kirnujen todellisen koon erottaa. Paluumatkalle suunnatessa kello on jo jotain neljän ja viiden välillä ja nälkä alkaa olla varsin kohtuullinen. Terassikahvien sijaan päätetään napata uudesta Kulmakonditoriasta muutamat testipullat kotiin jälkiruoaksi. Samalla viikolla avattu vaikuttaa siistiltä ja valoisalta lasisine julkisivuineen ja no, Kulmiksen konsepti on kieltämättä erittäin onnistunut ja jo monessa paikassa hyväksi todettu. 

Kotona väsätään äitin kanssa pikaiseen lohikeitto ja siirrytään yhdessä syömään. Jälkiruoaksi päästään vihdoin iskemään hampaat leipomotuliaisiin, eikä jättimäinen kulmanpuusti petä tälläkään kertaa. Jättimäistä kokoa havainnollistaa varmaan, jos sanon, että liki lautasen kokoisen korvapuustin tosin tarjoilee kätevimmin pienenä pullapitkona siivuiksi viipaloituna. 

Kello on seitsemän, mutta valoisa kevätilta houkuttelee vielä ulos. Päädytään - tutut, uskokaa tai älkää - kaivamaan varastosta vanha jalkapallo ja lähdetään potkimaan sitä muiden alakouluikäisten sekaan lähimpään leikkipuistoon. Jopa minä vannoutuneena palloilulajien karttajana olen alkanut lämmetä lajille toisensa jälkeen ja niinpä futiksen jahtaaminenkin on oikeastaan aika hauskaa näin leikkimielisesti suoritettuna. Saan ainakin tunnin mittaisen yksityistunnin maalivahdin roolin saloista ja olen varma, että tästä koulusta joskus selviydyttyäni olen takuulla valmis mille tahansa kentille. 

Kotona suunnataan suoraan saunaan, jonka jälkeen Marvin lähtee vielä moikkaamaan kavereita ja jään sillä välin itse valmistelemaan aamua. Tarkoitus on startata viimeistään 5:30 kohti lentokenttää, jotta Marvin saadaan aamulennolle. Hieman siveellisempään aikaan lähtevä iltapäivälento kun tuppaa yleensä maksamaan maltaita... Lataan kahvinkeittimen ja pakkaan aamupalaksi ja evääksi lennolle juustoleivät ja hedelmiä. Lopulta päästään nukkumaan varmaan vasta lähempänä yhtä yöllä pakkausruljanssin ja lukuisten hillittömien naurukohtausten jälkeen.