MARKETTIKOSMETIIKAN HELMIÄ

Siinä vaiheessa, kun aloitin työt hierojana, jäi työminästä pois oikeastaan vähäinenkin laittautuminen. Arkeni Suomessa koostuu lähinnä töistä, hierontapöydän ääressä tai kotona, treeneistä ja loputtomasta purku-pakkaus-purku-urakasta. Meikattua, puunattua tai hajustettua tulee oikeastaan vain hieman spesiaalimpia tilaisuuksia varten tai reissuilla, jolloin legginssitkin saa heittää hetkeksi nurkkaan. Nyt kun varsinainen laittautuminen ja meikkaaminen ovat jääneet vähemmälle, on niistä toisaalta tullut myös erityisellä tavalla piristäviä juttuja. Koska naaman puunaaminen ei ole pakollista tai jokapäiväistä, jaksaa vastaavasti panostaa enemmän niihin harvoihin kertoihin, kun peilin edessä sitten viettää enemmän aikaa. Meikkaamattomuus, matkustaminen, hikoilu ja tiheät suihkut - aurinkorasvakaudesta puhumattakaan - ovat toisaalta asettaneet entistä kovemmat vaatimukset päivittäiselle ihonhoidolle ja olenkin herkkähipiäisenä oppinut sen merkityksen vasta kantapään kautta.

Olen testannut meikkejä, rasvoja, pesuaineita ja haiustuotteita melkoisen laidasta laitaan. Latteat, liukkaat ja sileät hiukset ja lievästi atooppinen ja helposti punottava iho yhdistettynä edellä mainittuihin arjen vaatimuksiin ovat koulineet kosmetiikkakokoelman suppeaksi, mutta sitäkin ytimekkäämmäksi. Valitsen tuotteista yleensä ne neutraaleimmat ja kuivalle tai herkälle iholle tarkoitetut (paitsi itseni, myös työni vuoksi), mutten silti arvosta sitä usein hajusteettomiin tuotteisiin liitettävää liimaista hajua. Priorisoin kosmetiikkapanostuksia paljon myös imeytyvyyden ja ”ihokontaktiajan” mukaan eli panostan esimerkiksi kosteusvoiteeseen, jonka on määrä imeytyä ihoon runsaissa määrin ja pihistän sitten suihkusaippuan kohdalla, joka on iholla vain lyhyen hetken ja huuhdotaan sitten viemäriin. 

Suosin mahdollisuuksien mukaan mielellään myös luonnonkosmetiikkaa sen eettisyyden ja luonnollisuuden vuoksi, mutta koska tuotteiden usein sisältämät vahvat yrtit tai sitrusuutteet voivat myös helposti ärsyttää herkkää ihoa, joudun aina testailemaan niiden sopivuuden yksitellen. Kasvojen iho kun ei ainakaan itsellä anna piiruakaan armoa ja ilmoittaa heti railakkaalla punoituksella, kutinalla ja kiristyksellä, mikäli tuote ei ole oikeasti neutraali. Esimerkiksi useimmat kuorinta-aineet, shampoot ja hiustenhoitoaineet ovat kuitenkin toimineet moitteettomasti myös luomuversioina. Seuraavaksi täytyykin ehdottomasti laittaa testiin palasaippuoiden lisäksi myös palashampoo. Valitettavasti kokemukseni markettitasoisista luonnonkosmetiikkameikeistä ovat olleen huonomman puoleisia. Monien tuotteiden kohdalla laadussa (erityisesti koostumuksessa ja kestävyydessä) on nimittäin vielä selkeästi ollut parantamisen varaa, mutta tässä ollaan varmasti (toivottavasti) jatkuvassa kehityksessä 😊 

Olen siis kokeillut vuosien varrella kaikkea mahdollista apteekkituotteista luonnonkosmetiikkaan ja luksustuotteista halpasaippuoihin todeten, että hinta ja laatu harvemmin kohtaavat, ja ennakkoluuloja on joutunut kumoamaan moneen kertaan. Ajattelinkin nyt jakaa teille useiden hutien jälkeen omaan käyttöön vakiintuneet markettikosmetiikan huipputuotteet, joita ei todellakaan ole hinnalla pilattu! 

markettikosmetiikka - 1 (4).jpg
markettikosmetiikka - 1.jpg
markettikosmetiikka - 1 (5).jpg

1) Herbina Moisture Balance -puhdistusvaahto

Olen vieläkin ihan fiiliksissä tästä vuosi sitten löytämästäni kasvojenpuhdistustuotteesta. Hienojakoinen vaahto puhdistaa tehokkaasti, mutta ihoa ärsyttämättä myös meikin! Hintaa tälle taitaa tulla jotain viiden euron luokkaa, mutta kyseessä on varsin riittoisa tuote. Yhdellä painalluksella puhdistaa helposti arkimeikin. Testattu myös reissussa tavalliseen pulloon pakattuna eli ilman vaahdotusta ja toimi silti hyvin. Ainakin K-ryhmän kaupoista pitäisi tätä kyseistä puhdistusvaahtoa löytyä aika laajalti oman kokemuksen mukaan. 

2) Cien herkän ihon misellivesi ja Lumene Micellar -puhdistusvesi

Molemmat hyväksi ja hellävaraiseksi todettuja. Miedosta tuoksusta plussaa. Oli aika, kun inhosin kasvojen puhdistusta sen aiheuttaman julmetun polttelun ja kirvelyn vuoksi, mutta näiden kanssa ei ole tullut koskaan mitään oireita. Cienin versiota ei kuvissa näy, sillä hyllypaikka ammotti tyhjyyttään, kun edellisen kerran täytin varastoja… Ilmeisesti kelvannut muillekin. 

3) Cien Foundation -meikkivoide

Ostin kyseisen meikkivoiteen noin vuosi sitten puoliksi vitsillä, sillä olin niin kyllästynyt pettymään tuotteisiin yksi toisensa jälkeen. Kolmisen euroa ei olisi paljon hävitty, jos kotona toteaisin tuotteen iholleni sopimattomaksi. Toisin kävi ja ostin tuurilla vielä ihan täydellisen sävyn (002 natural beige). Olen hehkuttanut tätä ylpeänä myös ammattilaismerkkejä suosiville ystävilleni 😂 Kyseessä on voidemainen, mutta hyvin etenkin punaisuutta peittävä koostumus. Aiemmin olen käyttänyt tuotteita, joiden hintaluokka on ollut 10-20€ eli muun muassa Matte Moussea ja FIT me -sarjan nestemäistä meikkivoidetta, joista en esimerkiksi kummastakaan lopulta tykännyt omalla ihollani.

4) Essence huulipunat (Long Lasting & Ultra Last instant colour) ja puuterit

Essencen meikkejä on hypetetty alusta asti, eikä turhaan. Olen myös itse todennut ne oikein toimiviksi, enkä taida olla yksin, sillä tietyt tuotteet, kuten väritön kiinnityspuuteri, tuntuvat olevan kaupoista kroonisesti loppu. Nyt viimeksi sitä metsästäessäni päädyin tähän kuvissa näkyvään tavalliseen mattapuuteriin ja erinomaisesti toimii sekin. Lisäksi nimeomaan nämä Long Lasting ja Ultra Last -sarjojen huulipunat ovat olleet laadultaan erittäin positiivinen yllätys, joista vinkkasin viimeisimpänä mummulleni, joka on ahkera huulien punaaja. Inhoan yli kaiken hampaisiin tarttuvia, paikoiltaan luiskahtavia ja vaatteet sotkevia huulipunia, joten nestemäisten ja vain räjäyttämällä irtoavien huulilakkojen lisäksi nämä ovat ainoita, joita olen kelpuuttanut käyttööni. Ja tuotteiden hinnat siis jotain 2-5€ eli voi rauhassa ostaa valinnanvaraa sävyihin 😉 Essencen tuotteita tosiaan löytää nykyään Tokmannien lisäksi ainakin Citymarketeista ja Kärkkäiseltä. 

5) Organic Shopin luomuvartalokuorinnat

Sokeripohjainen öljykuorinta on paitsi ekologinen, myös ihanan kosteuttava. Tykkään käyttää tätä saunassa, jolloin sokeri sulaa levityksen myötä iholle. Nyt käytössä on ollut kuvissa näkyvä sitruunaruohon tuoksuinen versio, mutta ainakin Tokmannilla ja Prismassa näytti olevan ties mitä vaihtoehtoja kahvista sitrushedelmiin. Sopivien kuorintatuotteiden löytäminen on ollut lievästi sanottuna hankalaa, joten pitkän aikaa sekoittelin itse karvalakkimalliin oliiviöljyä ja sokeria, mutta kyllä se ainakin itselle on sopivaa arjen luksusta ostaa kauniiseen purkkiin pakattua ja raikkaan tuoksuista valmista tuotetta, jolle ei tässä tapauksessa jää hintakaan kuin viiden euron luokkaa. Puhumattakaan hävikistä, jota aina syntyy, kun itse soossaa millon mitäkin aineksia silmämääräisesti keittiöastioihin ja toivoo parasta…

Kunniamaininnan ansaitsevat myös kuvissa näkyvät Miniderm -emulsiovoide, jota myyvät apteekit sekä Laveran -kasvonaamio, jota ei valitettavasti taida Suomen markkinoilla vielä olla lainkaan… Minidermiä olen käyttänyt reseptillä ja ilman tähän mennessä varmaan viitisen vuotta ihan kaikkeen kasvoja myöden. Äitini postitti sitä minulle myös jenkkeihin, koska en löytänyt yrityksistä huolimatta korvaavaa tuotetta. Laveran kasvonaamioita puolestaan ylistän samasta syystä kuin viimeisenä mainittua vartalokuorintaa. Ei kirvele tai kiristä, ja rauhoittaa ja puhdistaa sopivassa suhteessa. Pienet 2x5ml pakkaukset (joista riittää yhteensä neljään tai viiteen käyttökertaan) eivät ehdi kuivahtaa ja pysyvät hygienisinä. Kaikenlisäksi ne kustantavat Saksassa jotain euron luokkaa, jos sitäkään. Metsästä näitä siis Saksan reissulla esimerkiksi dm tai Rossmann -kosmetiikkamarketeista tai isommista ruokakaupoista.

Onko joku näistä sulle tuttu? Jaa ihmeessä kommenttiboksiin oma vinkkisi kohdalleen osuvasta hinta-laatu-suhteesta! 💄🎯 Vinkata saa erityisesti sitä (pala)shampoota ja jotain hyvää hoitoainetta. 

Instagram Travel Thursday: SUOMINOSTALGIAA

Tällä kertaa Instagram Travel Thursdayn aihe oli vapaa ja jouduin hauduttelemaan teemaa useamman päivän, ennen kuin sormet alkoivat laukkaamaan näppäimillä. Monen mutkan kautta inspiraatio kumpusi lopulta lauantaisella myöhäisillan uimareissulla.

Kesäinen, etenkin vanhempieni ahkerasti harjoittama iltatraditio on pulahtaa vilvoittelemaan helteisen päivän jälkeen vasta auringon laskiessa, jolloin vilkkaimmatkin uimarannat ovat miltei hipihiljaisia ja maisemat ihan maailman kauneimpia. Tällä kertaa pääsimme myös poikaystävän kanssa mukaan iltauinnille, ja olin jälleen aivan häkeltynyt siitä kauneudesta ja ennen kaikkea siitä, miten helposti sitä unohtaakaan, millaisessa paratiisissa on suomalaisena saanut kasvaa. Varsinkin näin loppukesällä valo on suorastaan maaginen ja vesi lämmintä, virvoittavaa ja pehmeää. Luonto on sakeana tuoksuja - hiekkatien pöly, pelloilla kypsyvä vilja, marjoja notkuvat vadelmapensaat ja järvivesi, joka tuoksuu turvallisella tavalla mullan ja maan sekoitukselle. Ajan luulisi helposti pysähtyneen täysin, jos auringonlasku ei muokkaisi värikirjoa niin varmaotteisella verkkaisuudella.

Nämä tällaiset vahvasti vuodenaikoihin ja niiden vaihteluun liittyvät hetket ja aktiviteetit ovat mielestäni Suomea suloisimmillaan. Niin käsittämättömän aitoja ja raa'an kauniita. Ne hetket haluaisi purkittaa äänineen ja tuoksuineen kaikkineen ja kätkeä kaikessa hiljaisuudessa piiloon, mutta kuitenkin yhtä aikaa jakaa jokaisen vastaantulijan kanssa. Sitä tuntee aivan erityistä ylpeyttä suomalaisuudestaan ja miettii hiljaa, että kyllä tässä täytyy vähän höperö olla, kun jatkuvasti silti halajaa nämä maisemat jättää taakseen. 

Tästä hetkestä äärilleni inspiroituineena päätin, että tämä postaus olkoon omistettu kesäiselle Suomi-nostalgialle ja hetkille, jolloin kotimaa näyttäytyy suorastaan romanttisena ja kutkuttavan suloisena paikkana 😍🌾 #kotimaanmatkailu #visitfinland

Tämä kuva ei varmaan liiemmin selittelyitä kaipaa, jos kerron, että tässä saunon ensimmäistä kertaa jenkeistä paluun jälkeen ja naureskelen yksinäni sille häkellyttävälle epätodellisuuden tunteelle, jota koin. Olin saanut ensimmäistä kertaa päähäni ne lasit, joiden läpi näin kirkkaasti sen Suomen, josta maailmalla puhutaan: turvallinen, toimiva, pröystäilemätön, omalla tavallaan eksoottinen ja kaikessa pienuudessaan suorastaan suloinen. 

Edellisen kohdan listaan täytyy ehdottomasti lisätä myös adjektiivit vehreä ja puhdas. Ehkä jopa tuplana. Tämän kuvan maisemiin tallustelin muutamaa päivää saunakokemusta myöhemmin ja olin taas kuin ällikällä lyöty. Ja tiedättehän tekin sen tuoksun? Sen miltä Suomessa tuoksuu kesäisin, ja miten se muuttuu kuukausien varrella? 🌲⛅️🌿

Marjojen lisäksi sitä tulee ihan huomaamatta marssittua takapihalle poimimaan myös yrtit ja perunat suoraan omasta maasta sen enempää miettimättä. Ja samalla naureskeltua hieman sille faktalle, että vaikka ollaankin kehä kolmosen ulkopuolella, niin maan suurin valtatiehän kulkee tuosta kivenheiton päästä ja pääkaupunkiinkin hurauttaa kevyesti alle tunnissa. Luksusta vai todella luksusta? 🍓🥔 

juhannuksia! 🙌 #landelaif #100daysofhappinesschallenge

Henkilön Nelli Veijo (@veijonelli) jakama julkaisu

Ah, juhannus. Vaikka viime vuodet juhannus on ollut kaikessa koleudessaan suorastaan surkuhupaisa (kuten myös tällöin 2014), en ole ollut siitä edes liiemmin harmissani. Mielestäni kolea ja sateinen juhannushan sopii mitä parhaiten melankolisen ja sisukkaan kansan tunnusjuhlaksi! Säätiedotuksen +16 astetta ja pilvistä nimittäin antaa suorastaan ihanan valinnanvapauden. Sateen ropinaa kuunnellessa saa rauhassa vetää jalkaan villasukat ja kuusi numeroa liian isot crocsit, syödä hyvin ja rauhoittua. Tai ihan yhtä hyvin voi hilpaista festareille tanssimaan jalat kipeäksi hitot siitä -asenteella varustettuna ja tuntea suorastaan ironista ylpeyttä siitä, miten tuli sateesta huolimatta lähdettyä ja nautittua, koska juhannus on kuitenkin vain kerran vuodessa

Auringonlaskut ja etenkin elokuiset auringonlaskut ansaitsevat ehdottomasti oman kappaleensa. Elokuu on suosikkikuukauteni monestakin syystä ja yksi niistä on ehdottomasti nämä maisemat, joita lyhentymään päin kääntynyt päivä maalaa. Illat viilenevät ja hämärtyvät, pelloilla tuoksuu vilja, ja satoa korjataan. Luonto on värikäs ja voimissaan. Ilma on raikasta, ja kaikkialla on tuhansia uusia alkuja. Päivisin on kesä ja iltaisin syksy 🌗

Pystyykö joku teistä samaistumaan ajatuksiini koleasta juhannuksesta vai ärsyttääkö keli aina vain uudelleen? Vai oletko kenties se, kuka aina pakenee kaukomaille, ettei juhannusta tarvitse ajatella ollenkaan? 🧐 Olisi myös kiva kuulla mikä on lempikuukautesi tai vuodenaikasi Suomessa ja miksi? 

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda.